Lähes vuosi sitten oli tosipaikan hetki. Hetki jolloin minun piti päättää pidänkö oman sukunimeni vai valitsenko mieheni nimen. Jo nuoresta asti olen ollut sitä mieltä,että naisen "kuuluu" ottaa miehensä sukunimi. Minulle se on symbolisoinut yhteenkuuluvuutta. Yhtä perhettä. Vaihtoehtona ei siis missään kohtaan ollut että pitäisin pelkän oman sukunimeni.
Vieläkään en ole sinut oman nimeni kanssa. Oli kuitenkin huojentavaa eräs päivä huomata, että nähdessäni vanhan sukunimeni, tuntui se...vajaalta...väärältä:) Olimme lauantaina todistamassa kauniita häitä, joissa jälleen vaimo otti miehensä sukunimen. Ja taas tuntui että olisin tehnyt jotenkin väärän valinna. Jälleen pohdin asiaa ja fiilikset olivat samat kuin vuosi sitten päätöstä tehdessäni. Ensin ajattelin että vitsit, miksi en ottaisi/ottanut mieheni nimeä. Olisimme yhtä, nimeni vaihtuisi ja kaikki varmasti tietäisivät minun olevan naimisissa. Ja samaan aikaan meinasi päästä itku kun tajusin, että se tarkoittaisi omasta nimestäni luopumista. (jos joku ei vielä tiennyt, niin sukunimeni ei ole sieltä yleisimmästä päästä). Kauheaa miten tämä asia voi edelleenkin mietityttää.
Vaikka perheenlisäys ei ole suunnitelmissa, mietin silti että en halua olla perheemme ainoa, jolla on eri sukunimi. Juttelimme tästä aiheesta tänään työkaverini kanssa. Esiin nousi mm. se, kuinka kaveriporukassa toiset ovat edelleen tyttönimellään, puheissa siis. Minullakin useampi kaveri, joita on vuosia nimitetty/kutsuttu pelkällä sukunimellä ja nyt kun sukunimi on vaihtunut, pidämme edelleen kiinni vanhasta nimestä. Minä en halua että minua puhutellaan nimellä josta olen irtaantunut.
Ja jotenkin miehen sukunimen kirjoittaminen yksistään tuntuu todella oudolta. Eikä näytä...oikealta. toisaaltaan, näyttääkö se aluksi kenenkään mielestä oikealta:)?
Selvittelin asiaa netistä ja ilmeisesti on melko yleistä, että vaimo vaihtaa sukunimeään vasta avioliiton aikana/uudelleen avioliiton aikana. Maistraatinkin mielestä on ok maksua vastaan tiputtaa nimen etuliite sukunimestä pois. Kerran siis avioliiton aikana.
En missään nimessä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta kyllä minä jossain kohtaan mietin että vaihtaisinko sittenkin vielä nimeni. Kun mikään vaihtoehto ei tunnu siltä oikealta. Tätä asiaa olisi selvästi pitänyt pohtia reilusti ennen häitä...reilusti,reilusti...
Työkaverillenikin sanoin, että kun meille vajaan 1,5vuoden päästä tulee 10v yhteiseloa täyteen ja asia vielä silloinkin vaivaa minua, vaihdan nimeni mieheni nimeen:D Eiköhän päätös ehtisi muovautua siinä ajassa:D Tai sitten ei:D
Onko teistä kukaan paininut tämän asian kanssa, etenkin jälkikäteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!