Perheenlisäystä

Perheeseemme saapui torstaina nelijalkainen perheenlisäys: Ylin Aatu, perheen kesken Pätkis:) Lisää voit käydä lukemassa www.metsamiehenvaimo.blogspot.fi tai tästä:)

Ensimmäinen hääpäivä

Ja niin se vuosi vaan meni:) Eilen saimme viettää ensimmäistä hääpäiväämme:)<3  Päivä alkoi Lappeenrannan puolelta osuvasti "Neljät häät" ohjelmalla, jossa yhdellä parilla oli sama häävalssi kuin meillä ja yhdellä parilla sama kirkko ja sama juhlapaikka:) Pääsi ihanasti hääpäivän tunnelmaan:)

Hääpäivää vietettiin kolmessa eri paikassa: Lappeenrannassa, Sysmässä ja Hämeenlinnassa. Tapasimme kavereita ja nautimme hyvästy ruoasta, ihanista maisemista ja tietenkin toistemme seurasta:) Hääpäivälahjan sain jo edellisenä iltana kun K ei malttanut piilotella sitä:) Sain Englanninspringerspanielia muistuttavan pehmolelun, jolla oli kaulassa upea hopearannekoru pantana<3 Minun lahjanihan oli tosiaan tuo sukunimen muuttaminen:) Tänään vielä hieman jatkoimme fiilistelyä mm. kuuntelemalla esiintyjiemme vetoa häävalssistamme:)

Mm. näissä maisemissa saimme nauttia toistemme seurasta<3

Yllä oleva video on kuvattu häistämme. Laulajana ihana Aino ja Bändinä Duo Menox:)

Oli tuo 13.7 2013 niin ihana päivä:) Olen tässä miettinyt, että olisikohan tuo päivä ollut tunteikkaampi, jos olisin vaihtanut nimeni Laineeksi heti, mutta turha sitä on jossitella. Ihana päivä kuitenkin oli ja paljon ihania muistoja siitä jäi<3

Virallisesti rouva Laine

Heippa!

Vaikka häistä on kulunut jo melkein vuosi, on nimiasia edelleen pohdituttanut minua. Viime viikolla pitkien pohdintojen, viestien ja puheluiden jälkeen päätin kuitenkin repäistä laastarin ja ilmoittaa maistraattiin että nimeni on enää "pelkkä" Laine. Saman avioliiton aikana saa kerran ottaa henkilökohtaisessa käytössä olleen nimen yhteisen sukunimen edelle käyttöön tai poistaa sen käytöstä. Perjantaina lähetin sähköisen lomakkeen maistraattiin ja jo tiistaina heiltä tuli vahvistuskirje asiasta.

Sukunimen muuttamiseen ei liittynyt minkäänlaista painostusta mistään suunnasta, en vaan vielä vuodenkaan jälkeen ollut millään asteella sinut yhdistelmänimeni kanssa. Minun oli vaikea esitellä itseäni eikä se tuntunut oikealta. Erittäin vaikea tuo päätös kuitenkin oli ja vaati mm. pitkiä puheluita etenkin isäni kanssa. Mutta heti kun sain paperit lähetettyä oli olo paljon parempi.

Työkaverini on rouva Lainetellut minua jo viikkoja jotta tottuisin ajatukseen:) Ja toinen työkaverini sanoi, että olen sellainen persoona jonka nimi tarvitsee särmää, joten somessa olen ottanut nimeni kanssa käyttöön myös toisen nimeni:) Ja koska toinen nimenikin alkaa K kirjaimella kuten tyttönimenikin ei tämä eroahdistus tunnu niin pahalta:)

Nimen vaihto oli samalla häälahja miehelleni. Annoin lahjan hänelle jo ollessamme risteilyllä lauantaina. Tämä mm. siitä syystä, että pelkäsin hänen hakevan postia uudella nimelläni ja halusin ehtiä kertomaan hänelle ensin:) Ja olen tosi huono pitämään tälläisiä salaisuuksia:D

Mieheni ei ole koskaan vaatinut tai olettanut että otan hänen sukunimensä ja jälleen hän sanoi, ettei hän ole olettanut että hänen nimensä ottaisin, mutta ehkä asialla kuitenkin oli hänelle suurempi merkitys kun hän oletti, sillä hän liikuttui silmiinnnähden:)<3 Ja on rouva Lainetellut minua lauantaista asti:D

Vaikka päätös ei ollut minulle helppo, tuntuu se silti oikealta myös minusta:) Nyt me ollaan perhe, joka on saman nimen alla:) Ja vaikka Laine ei ole yhtä harvinainen kuin tyttönimeni, on se silti kaunis (ainakin näin kesäaikaan kun noita aitojakin laineita pääsee ihastelemaan;)).

Ja aina tulen tyttönimeäni kantamaan mukanani ja luulen että monet kaverini kutsuvat minua edelleen vanhalla sukunimelläni, on tuo sukunimi ollut niin iso osa minua:)

Vielä en ole anonut mitään uusia dokumentteja ja maistraatin mukaan minulla on 3kk aikaa uusia mm. ajokortti. Odottelen siis seuraavaa palkkapäivää ennen kuin rupean dokumenteja uusimaan:) Kun ei tämä kierros tule yhtään sen halvemmaksi kuin viime vuonnakaan;) Ajattelin, että uusin ensin ajokortin ja sitten ajan kanssa muut, taitaa kuitenkin käydä niin että uusin ensin nuo halvat bonuskortit ja passin ja ajokortin vasta kuun vaihteessa:)

Muistuttelen teitä vielä uudesta blogistani:) Metsämiehen vaimo, käykää tsekkaamassa:)

Mutta täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee siis nykyään rouva Laine<3

Hääpäivä lähestyy

Iltaa:)

Enää muutama hassu viikko ja on jo kulunut vuosi meidän hääpäivästä:) Aika on kulunut hurjaa vauhtia ja etenkin kevät on hurahtanut ohi silmissä:) Nyt kun ensimmäinen hääpäivä lähestyy, mietin mitä sitä ostaisi häälahjaksi. Haluaisin että ensimmäisen hääpäivän lahja olisi jotain henkilökohtaista ja pysyvää. En haluaisi ostaa mitään t-paitaa:) Eli ehdotuksia otetaan vastaan:)

Mitä te olette ostaneet tai meinaatte ostaa hääpäivän kunniaksi? Vai vaihdetaanko teillä ylipäätään lahjoja?:) Mitä itse toivoisitte lahjaksi:)?

Sukunimi vaivaa edelleen

Heippa pitkästä aikaa:) Tämä sama kirjoitus löytyy myös pääblogistani: Metsämiehen vaimo, mutta laitan sen tännekin:)

Lähes vuosi sitten oli tosipaikan hetki. Hetki jolloin minun piti päättää pidänkö oman sukunimeni vai valitsenko mieheni nimen. Jo nuoresta asti olen ollut sitä mieltä,että naisen "kuuluu" ottaa miehensä sukunimi. Minulle se on symbolisoinut yhteenkuuluvuutta. Yhtä perhettä. Vaihtoehtona ei siis missään kohtaan ollut että pitäisin pelkän oman sukunimeni.

Vieläkään en ole sinut oman nimeni kanssa. Oli kuitenkin huojentavaa eräs päivä huomata, että nähdessäni vanhan sukunimeni, tuntui se...vajaalta...väärältä:) Olimme lauantaina todistamassa kauniita häitä, joissa jälleen vaimo otti miehensä sukunimen. Ja taas tuntui että olisin tehnyt jotenkin väärän valinna. Jälleen pohdin asiaa ja fiilikset olivat samat kuin vuosi sitten päätöstä tehdessäni. Ensin ajattelin että vitsit, miksi en ottaisi/ottanut mieheni nimeä. Olisimme yhtä, nimeni vaihtuisi ja kaikki varmasti tietäisivät minun olevan naimisissa. Ja samaan aikaan meinasi päästä itku kun tajusin, että se tarkoittaisi omasta nimestäni luopumista. (jos joku ei vielä tiennyt, niin sukunimeni ei ole sieltä yleisimmästä päästä). Kauheaa miten tämä asia voi edelleenkin mietityttää.

Vaikka perheenlisäys ei ole suunnitelmissa, mietin silti että en halua olla perheemme ainoa, jolla on eri sukunimi. Juttelimme tästä aiheesta tänään työkaverini kanssa. Esiin nousi mm. se, kuinka kaveriporukassa toiset ovat edelleen tyttönimellään, puheissa siis. Minullakin useampi kaveri, joita on vuosia nimitetty/kutsuttu pelkällä sukunimellä ja nyt kun sukunimi on vaihtunut, pidämme edelleen kiinni vanhasta nimestä. Minä en halua että minua puhutellaan nimellä josta olen irtaantunut.

Ja jotenkin miehen sukunimen kirjoittaminen yksistään tuntuu todella oudolta. Eikä näytä...oikealta. toisaaltaan, näyttääkö se aluksi kenenkään mielestä oikealta:)?

Selvittelin asiaa netistä ja ilmeisesti on melko yleistä, että vaimo vaihtaa sukunimeään vasta avioliiton aikana/uudelleen avioliiton aikana. Maistraatinkin mielestä on ok maksua vastaan tiputtaa nimen etuliite sukunimestä pois. Kerran siis avioliiton aikana.

En missään nimessä halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, mutta kyllä minä jossain kohtaan mietin että vaihtaisinko sittenkin vielä nimeni. Kun mikään vaihtoehto ei tunnu siltä oikealta. Tätä asiaa olisi selvästi pitänyt pohtia reilusti ennen häitä...reilusti,reilusti...

Työkaverillenikin sanoin, että kun meille vajaan 1,5vuoden päästä tulee 10v yhteiseloa täyteen ja asia vielä silloinkin vaivaa minua, vaihdan nimeni mieheni nimeen:D Eiköhän päätös ehtisi muovautua siinä ajassa:D Tai sitten ei:D

Onko teistä kukaan paininut tämän asian kanssa, etenkin jälkikäteen?