Hei! Toivottavasti kaikilla lukiojoilla oli ihana ja rauhallinen joulu. Oltiinkos sitä oltu kilttejä:)
Ennen kuin kerron meidän joulusta haluan "oikaista" erään asian, joka on blogissa aiheuttanut keskustelua (mikä on hyvä:)). Mutta siis aikaisemmin kirjoitin, että olen harkinnut, ansaitsevatko ne henkilöt jotka eivät usko avioliittoon saada kutsun häihimme. Tämä kohdistuu siis ainoastaan kahteen tuntemaani ihmiseen. Ei ollut tarkoitettu yleiseksi kommentiksi. Kommentilla tarkoitan ihmistä, joka ryntää itse avioliittoon, ja toteaa samaan hengenvetoon, että kun tulee töyssyjä voi erota. Naimisiin mennään ihan muuten vaan ja sama kihlasormuskin on kierrätetty useammalla naisella. Nämä henkilöt uskovat, että mikään avioliitto ei voi kestää ja että naimisiin meno on typerintä mitä voi tehdä (vaikka itsekin ovat naimisiin menossa).
En tiedä, haluanko kutsua häihini ihmisiä, jotka onnitellessaan ajattelevat vain, että kosahtaa se tämäkin avioliitto. "Onnea, mutta ei se kuitenkinaan kestä".
Eronneita ihmisiä ei tietenkään olla heittämässä pois häistä:) Olisihan se todella törkeää minunkin jättää omat vanhempani kutsumatta:D
Itse suhtaudun avioliittoon suurella vakavuudella. Minulle se merkitsee ensisijaisesti lupausta jatkaa elämää yhdessä loppuun asti. (jokaiselle avioliitto tarkoittaa toki eri asiaa) Tietenkin se merkitsee toisen kunnioittamista, kuuntelemista jne. Mutta mielestäni nämä asiat tulee olla kunnossa jo ennen avioliittoon astumista. Tietenkin nämä asiat tulee muistaa myös avioliitossa ja asiathan voivat muuttua. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu ja erkanevatko polut. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat syitä erota, mutta eivät pienet töyssyt ja ensimmäiset vastoinkäymiset. Niistä on taisteltava yli.
En siis väitä, etteivätkö eronneet usko avioliittoon. Väitän, että lähipiiristäni kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka menevät naimisiin, vaikka eivät avioliittoon uskokkaan. Ja joille avioliitto on täysin merkityksetönsä.
Me haluamme häihimme ihmisiä, jotka välittävät meistä. Jotka uskovat siihen, että liittomme kestää. Jotka ovat aidosti onnellisia puolestamme. Jotka ovat valmiita tukemaan kun töyssyjä tulee. Emme heitä, jotka ovat valmiita lyömään meidät maahan, emmekä niitä, joille häämme ovat pelkästään yksi väylä vetää perseet.
SItten jouluun:)
Tänä vuonna jostain syystä joulufiilis jäi kokonaan saapumatta. Joulua vietettään taas kerran juosten paikasta toiseen, onneksi kuitenkin hieman rauhallisimmissa merkeissä kuin ennen sillä, tänä vuonna jakauduimme K:n kanssa. Molemmat omien vanhempien luo. Ilmeisen kilttejäkin sitä oltiin oltu. Saimme lahjaksi mm. pyytämämme skumppalasit<3 sekä hääkirjan, johon merkitään mm. ajatuksia häistä ja tarinoita suhteemme alkuajoilta. Oli mukava fiilistellä 7 vuoden takaisin juttuja:)Sain myös kaulakorun, joka on tarkoitettu häissä käytettäväksi:) Siitä kuvaa ehkä myöhemmin.
Hyvin tuli syötyä ja loma onneksi jatkuu vielä:)Portugaliinkin pitäisi lähteä tammikuussa viideksi päiväksi kouluttamaan itseään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!