Vaaleanpunainen iltapäivä

Tänään oli tosiaan se päivä kun kävimme papin juttusilla. Ei se ollut yhtä kauheaa kuin pelkäsin ja koko iltapäivä onkin sen jälkeen mennyt ihan hattarapilvessä:) Kävimme läpi kirkko-ohjelman runkoa ja valitsimme luettavat raamatunkohdat (emme olleet etukäteen miettineet asiaa, joten valitsimme vaihtoehdon papin ehdotuksista, vaikka valinnan varaa varmasti olisi enemmänkin) ja virsien määrän. Pappi kyseli myös meiltä historiastamme, ensikohtaamisestamme ja siitä mikä sillloin ja mikä nyt meissä toisissamme viehättää. Itse hädin tuskin pystyin katsomaan K:ta päin kun hän kertoi ajatuksistaan, tunsin vain punan nousevan (hyvässä mielessä siis:)). Itse taas sain K:n herkistymään kun kerroin, miksi hän merkitsee minulle niin paljon.

Itsellä nousi hymy korviin ja kyynel silmään kun pappi luki "Tahdon" kysymyksen vaihtoehtoja. Ainoa asia, josta olimme erimieltä oli kysymys sormusrukouksen ja sormuslupauksen välillä. Itse olisin ehdottomasti halunnut tuon lupauksen, mutta K ei, perusteli sillä, että ei tiedä kykeneekö lausumaan omaa lupaustaa herkistymisen lomasta, päädyimme siis rukoukseen. Ihan hyvä perustelu mielestäni.

Vihkikeskustelun jäljiltä oli niin hyvä fiilis molemmilla, että menimme ostamaan K:lle vihkisormuksen. Hän haluaa olla "erilainen" ja ottaa kihlan rinnalle vihkisormuksen. Kihla on keltakultaa ja vihkisormukseksi hän osti valkokultaisen sormuksen. Mielestäni sormukset näyttävät tosi hyvältä rinnakkain. Vihki on flakka (? semmoinen litteä:D). Viimeistään hääpäivänä otan sormuksista yhdessä kuvan. mielestäni ne sopivat hyvin yhteen, vaikka voikin kuulostaa oudolta:) K:lle eniten päänsärkyä tuotti se, kun hän kuuli että minun sormukseni maksoi vähemmän kuin hänen:D

Tämän tyylinen

Kun odotimme, että sormus kaiverretaan, kävimme pitkästä aikaa yhdessä jätskillä ja kahvilla viereisessä kahvilassa. Tämän jälkeen tulimme kotiin ja kuuntelimme häämarsseja ja valitsimme marssin vihkimisen loppuun, mutta emme löytäneet vielä sisääntulomarssia. Kuuntelimme myös Johanna Kurkelan biisit jotka Aino tulee laulamaan ja saimme sovittua, että saan pitää kirkkolauluna (jos se kanttorille sopii) tuon "oothan tässä vielä huomenna" K totesi, että hänen mielestään laulu menee siirapin määrässä hieman yli, mutta ymmärsi pointtini, kun muistutin, että silloin hänen käsivarressaan on erittäin siirappinen morsian:)

Että tuntui hyvältä kuulla papin suusta mm. sana vaimo. Vaimo:) Kun hän mm. kertoi siitä mitä tapahtuu sormusrukouksen jälkeen hän korjasi puhettaan...niin tai siis tässä kohtaa vaimo....<3Ah<3

Täällä ollaan nyt niin siirappisissa tunnelmissa että huoh:) Sovimme myös, että K ottaa yhteyttä kanttoriin ja hakee meille vihkiraamatun, minä taas laitan vielä postia papille mm. kuulutuksista ja yhdestä lisäyksestä tuohon kaavaan. Pappi kysyi lopussa, olisiko meillä vielä jotain lisättävää tuohon meidän tarinaan. Kotona tuli vasta mieleen, että haluamme sinne lisättävän sen faktan, että K on ollut minun isoseni rippikoulussa ja mm. tentannut minulta kymmenet käsky ym. Ja jumpe kun tenttasikin pilkun tarkasti:D Loppuen lopuksi vaihdoin tenttaajaa:D

Näihin vaaleanpunaisiin tunnelmiin:)

Tiia

Matteus 19; 4-6
"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.""