Kyllä sitä huomaa olevansa "jokseenkin" stressaantunut tässä kaiken häsäämisen keskellä. Suuri tavoitteeni on, että ensi viikon voisi maanantain jälkeen ottaa hieman rauhallisemmin. Puhuin eilen tovin kaason kanssa, jonka tehtävä oli rauhoitella minua ja täydellisesti hän onnistuikin, vaikka se ei kyllä kauas kantanut, yö meni valvoessa. Kynnet ovat ruvenneet katkeilemaan ja ruoka ei maistu ja syötyä tulee siis kaikkea, mitä ei pitäisi syödä...Onneksi mulle laitetaan keskiviikkona ne rakennekynnet, olin vaan toivonut, että oman kynnen geelaus olisi riittänyt.
Sen lisäksi että olen koko ajan kireä (mutta voiko kukaan sitä ihmetellä?) olen erittäin itkuherkkä. Tänäänkin pidättelin itkua autossa matkalla töihin. itkua, johon ei ollut mitään syytä....Tätä "itkua" aiheutti mm. isän tekstiviesti siitä, että tuskin sen asunnon kanssa menee mikään vikaan (tänään allekirjoittamaan kauppakirja) ja kamala ajatus siitä, että mun on varmaan pakko perua mun ilmoittautuminen agilityn jatkokurssille. A) mulla ei oo rahaa siihen just nyt (ens viikolla maksu) ja B) En tiedä haluanko kiirehtiä sinne ensi maanantaina juhlapaikalta, missata 1/4 kerroista häämatkan vuoksi ja kiirehtiä sinne häiden jälkeisenä maanantaina kun pitäisi jo latautua häämatkaan. Tosi kiva olisi mennä ja normaalin arkistressin keskellä tuo olisikin oikein hyvä hengähdyshetki ja saisi ajatukset muualle. Nyt se tuntuu kuitenkin enemmän rasitteelta kuin helpotukselta. Käyn tänään viimisellä tunnilla ja tiedustelen yksityistunteja tai jatkomahdollisuutta elokuulle. Jos jompi kumpi onnistuu, jätän tämän kurssin väliin.
Sitten tuohon pitopalveluun. Meinasi niin eilen klo 22 palaa lopullisesti hermo. Yritin sitten kuitenkin vaan muistella niitä monia kauhutarinoita joita olen pitopalveluista kuullut ja yritin ajatella, että ei meidän tilanne ole yhtään niin paha. Olen jo vajaan viikon tapellut ja vääntänyt pitopalvelun kanssa meidän kakusta. Ensin ei meinannut onnistua haluamamme sokerimassakuorrutus, kun sain kuitenkin suostuteltua hänet yrittämään sitä tuli ongelmaksi väri. Pyysin mustavalkoista kakkua. Annoin erilaisia malleja, joilla halusin todentaa enemmänkin valkoisen ja mustan suhdetta kuin muotoja ja kuvioita. Monesti tämän hänelle kerroin. Kerroin myös, että olen ihan tyytyväinen valkoiseen kakkuun, jossa musta "nauha" alareunassa. Eilen hän vihdoin suostui edes tähän, sen jälkeen kun oli mm. ehdottanut minulle, että joku kavereistani tulisi kakun tekemään, tai että tilaisin kakun paikalliselta kakkumestarilta, joka velottaisi kakusta noin 500e!!
Eniten tässä kakkujupakassa minua ärsyttää se, että kuten kaikki tiedätte, olen pyrkinyt järjestelemään näitä häitä rauhassa jo vuoden päivät. Ideoinut ja haaveillut. Viime kesänä kun paikan varasimme vein nämä samat ideat ja kuvat pitopalveluun ja kerroin millaisen kakun haluaisin. Ei sitten heti viitsinyt sanoa että ei onnistu! Sanoi vielä, että hänellä on nyt vuosi aikaa treenata. Sitten reilu 2 viikkoa ennen häitä hän on tehnyt ensimmäisen koekakun mikä meni pilalle ja on nyt sitten minun "vikani" kun "vaadin" liian "vaikeaa" kakkua....Tuli vaan sellainen olo, että sielllä on ajateltu/oletettu että onhan tässä aikaa/se muuttaa vielä mieltään tms. kun heti ei voitu sanoa että ei tule onnistumaan!
Viimeisen niitin sain eilen kun pitopalvelun kanssa olemme päättäneet menunkin viime kesänä. Se ollaan vuoden aikana käyty ainakin 4 kertaa läpi, kertaakaan se ei ole muuttunut. Kun viimeisimmän kerran kävimme pitopalvelussa, käytiin lista läpi. Ja eilen sain klo 22 tekstiviestin, että lähetäissitkö lopullisen menun hänelle. MINÄ?! Eikö se nyt ole heidän tehtävä pysyä menusta kärryillä etenkin kun se ei vuoden aikana ole vaihtunut kertaakaan!!!
Että tälläinen avautuiminen..stressi saattaa näkyä myös tässä kirjoituksessa!!!
Kaaso, tule pian ja pelasta minut!
Oi ei, kamalaa kun on tuollainen stressi! Meinasi stressi minullakin nostaa päätään, mutta pieni hengähdys auttoi kummasti. Pari viikkoa ennen häitä vietin viikonlopun ihan muiden juttujen parissa enkä yhtään miettinyt häitä, hääviikolla kävin hemmotteluhoidossa rentoutumassa yhden aamupäivän ja se oli ehkä paras juttu, mitä häävikolla oli. Suosittelen lämpimästi jotain täydellistä nollausta!
VastaaPoistaPitopalvelu vaikuttaa kyllä aika kököltä... Höh! Mutta toivottavasti saatte lopulta nätin kakun (tärkeintähän on, että se on hyvää!) ja menukin selviää. Pitopalveluiden kanssa vaikuttaa tosin monella olevan ongelmaa, joten et onneksi ole yksin.
Kiitos tsempistä:) Eiköhän se pian helpota, toivottavasti:)
PoistaVoi ei, todella ikäviä noi ongelmat pitopalvelun kanssa' yritä nyt vaan olla stressaamatta liikaa ettet oo sit ihan poikki hääpäivänä ja tee tosiaan välillä ihan muitakin juttuja kuin hääjuttuja vaikka tuntuiskin ettei aika riitä siihen. Mäkin tein eilen niin ja nyt oon taas ihan uudella energialla valmis keskittymään taas hääjuttuihin! Kyllä se siitä <3
VastaaPoistaTäytyy yrittää:) Vaatiikos tämä koko päivän muuta tekemistä vai riittääkö pari tuntia;):)? Juuri päätin, että tiistaina hieronnan jälkeen lähden pikkuveljeni kanssa leffaan katsomaan piirrettyjä:)
PoistaTsemppiä loppusuoralle! Olet menossa naimisiin, avioitumassa rakastamasi ihmisen kanssa ja se on tärkeämpää kuin yksikään suupala tai kakun väri ja se fiilis takuulla kantaa koko hääpäivän läpi! :)
VastaaPoistaTuo on kyllä täysin totta:) Pitäs vaan yrittää pitää mielessä tuo, että noilla yksityiskohdilla ei oikeasti ole niin kovi suurta merkitystä:) Niin kovasti olen vain koittanut tehdä päivästä täydellisen, että pääsee aina välillä unohtumaan, että täydellisen siitä tekee itse tapahtuma ja meidän onni:)
PoistaOot kyllä ihan aiheesta vihanen, ärsyttää ihmiset, jotka ei hoida ammattiaan kunnolla!!
VastaaPoistaOmissa häissä käytiin menu läpi 2 kertaa suullisesti ja annettiin molemmilla kerroilla sama vielä kirjallisesti. Silti kattoivat "väärin" ja jotain tarjoiltavista puuttuikin. Kökköä. :( Mutta ei siitä häät pilalle menneet!
Ja muista, jos joku menee pieleen, niin kukaan ei ajattele, että se olis teidän vika, vaan kaikki tietää, että tarjoiluista huolehtii pitopalvelu. ;)