Se the päivä menee ohitse varmasti erittäin, erittäin nopeasti. Toissa iltana kun olin menossa nukkumaan, havahduin erääseen ajatukseen. Monesti kun jännitän tai odotan jotakin (hyvää tai pahaa) huomaan ajattelevani "kohta se hetki on ohi". Kun kauhulla odotan lähestyvää hammaslääkärireissua, havahdun ajatukseen joka pelon joukosta nousee "no, kohta mä kävelen tätä samaa reittiä kotiin ja saan huokaista helpostuksesta kun se on ohi". Tai kun olin lähdössä Portugaliin. Ensin muistan kuvitelleeni monesti, jo viikkoja ennen, sitä aamu kun lähden. Kuvittelin miltä minusta tuntuu jne. Ja sitten kun pieni harmistus iski kun lähdön hetki koitti, muistan ajatelleeni "kohta istun tässä samassa bussissa matkalla takaisin kotiin". Ja aina kun nämä hetket koittavat, muistelen taaksepäin hetkeen, jolloin näitä ajatuksia ajattelin.
Havahduin toissa iltana, kun makasin yksin sängyssä ja olin menossa nukkumaan kun K vielä katsoi jääkiekkoa, että eipä enää kauaakaan, kun tuolla toisessa huoneessa istuu aviomieheni<3 Rupesin miettimään, miltä se hetki oikeasti tuntuu, kun tajuan ensimmäisen kerran arjen keskellä, että nukun yöni aviomieheni vieressä:) Nyt se ainakin tuntuu todella hyvältä ajatukselta:) Katsotaan, missä kohtaa tulee se hetki, kun saan muistella tuota iltaa ja todeta "muistan kun mietin tätä hetkeä":)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!